Noin kymmenen kuukauden ajan on ollut korkeintaan muutama päivä, että Juha ei olisi tullut kertaakaan mieleen. Projekti on ollut henkilökohtainen ja tärkeä. Se ei ole jättänyt rauhaan, enkä tosin ole sitä juuri toivonutkaan.
Torstaina oli kenraaliharjoitus pienelle, mutta siihen asti suurimmalle, yleisölle. Esitys heräsi henkiin. Kenraaliharjoituksesta ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, mutta tämä ei tapahtunut läsnäolon kustannuksella. Meininki oli äärimmäisen intensiivistä. Kokonaiskesto lyheni kolmella minuutilla. Kenraaliharjoituksen jälkeen suurin huolenaiheeni oli, menikö se jopa liian hyvin. Oliko kuntopiikki nyt siinä ja ensi-illassa yritetään kopioida samaa, mikä johtaisi väistämättä mahalaskuun.
Meillä on virallisesti 30 katsomopaikkaa. Ensi-iltaan tuli 37 varausta. Päätettiin, että kaikki mahtuu. Tuleepahan tiiviis tunnelma myös yleisössä ja se sopii myös jutun estetiikkaan. Yleisön kasvava puheensorina oven takana kasvatti myös sykettä - ainakin ohjaajalla. Tupa täynnä ja ensimmäiset soinnut käyntiin. Prologi toimii niin hyvin, niin hyvin! Näyttelijät ovat huomattavasti huolellisempia kuin eilen. Laahaako esitys? Ei. Se on vain tämän päivän näköinen ja niin sen pitää ollakin! Viimeistään Karjalassa epäilyt laahaavuudesta katosivat minulta(kin) ja esitys imaisi mukaansa. Syke koholla loppuun asti. Näyttelijät ovat tänään sekä huolellisia että äärimmäisen läsnä. Loppu on todella vaikuttava. Viimeisen pimennyksen jälkeen kestää pitkään, todella pitkään, ennen kuin aplodit alkavat. Tragedian päätteeksi se on hyvä merkki.
Aplodit alkavat. Ne ei sitten ihan heti lopukaan.
Ohjaajan katharsis.
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
lauantai 28. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Kenraalia vailla!
Tämän päivän koeyleisöläpäri muutettiinkin pelkäksi valokuvausläpäriksi. Kuvauksesta kiitos Saara Kauppiselle!
Huomenna kenraaliharjoitus, ylihuomenna ensi-ilta...
Sinua ei vietykään väkisin?
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Huomenna kenraaliharjoitus, ylihuomenna ensi-ilta...
Sinua ei vietykään väkisin?
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
tiistai 24. tammikuuta 2012
Pakkanen kiristyy, niin tunnelmakin
Onneksi on valot katossa. Ne lämmittävät kylmät sydämmemme. Ja jouhikkokin pysyy paremmin vireessä. Penkki allamme, edessämme, käsissämme.
"Juha, sinäkö siellä?"
Huomenna avaamme äänet. Ne soivat kuin tuhatvuotiset hongat!
"JUHA!"
Perjantaina, hyvä lukija. Perjantaina.
Toimistosta,
Satu ja Minna
"Juha, sinäkö siellä?"
Huomenna avaamme äänet. Ne soivat kuin tuhatvuotiset hongat!
"JUHA!"
Perjantaina, hyvä lukija. Perjantaina.
Toimistosta,
Satu ja Minna
maanantai 23. tammikuuta 2012
Ensi-iltaviikko!
Viikonloppuna rykäistiin loput heittimet kattoon ja sunnuntaina tehtiin valotilanteet "nopean tuntuisessa" kuuden tunnin sessiossa. Paikalla olleet näyttelijät, joiden tehtävänä oli patsastella valoissa, saattavat olla myös eri mieltä homman nopeudesta. Saatiin kuitenkin tilanteet tehtyä ja tämän päivän teknisessä läpärissä ne näyttivät toimivan. 2-3 kohtausta tarvitsee vain pikku viilausta jonkun spotin kirkkausasteessa.
Tämän päivän teknisen läpimenoharjoituksen alku harmitti ensin, sillä olin vielä ohjelmoimassa tilanteita koneeseen ja siinä venähti yli harjoitusten alkamisajan. Enskariviikon stressikin löytyi vihdoin ja olin hetken aikaa vähän kireänä. Näyttelijöillä oli onneksi fiilis kuitenkin sen verran korkealla, että tämä hetkellinen ärtyisyytenä purkautunut ohjaajan stressipiikki ei meininkiä haitannut. Ja kun selvisi, että valotilanteet ovat turvallisesti koneessa ja ajokunnossa, palautui myös minun mieleni normaaleille työintoisille, mutta muuten suht lungeille, taajuuksille.
Teknisen läpärin jälkeen käytiin läpi erilaisia palautteita ja vielä kasin jälkeen, kun muut päästettiin himaan, käytiin hiomaan Äidin ja Marjan monologeja. Vinkki kaikille ohjaajille: hyvä hetki harjoitella monologeja on n.klo 21, kun harjoituksissa on oltu jo neljä tuntia ja tehty esim. läpimeno tai muuta yhtä kevyttä. Suosittelen.
Ok, onhan se vähän haasteellinen lähtötilanne, kun pitäisi vielä tuossa tilanteessa jaksaa tsempata, mutta on siinä myös totuuden siemen. Oikeassa väsymystilassa näyttelijän on helpompi purkaa tietynlaisia esteitä näyttelemisessään. Yksi keino tämän saavuttamiseen on urheilla itsensä väsyneeksi (mitä kokeiltiin jo ennen joulua). Toinen on tehdä tähtitieteellisen pitkää päivää ja löytää itsensä tilanteesta, jossa tajuat, että näyttelijäkaverisi ovat päässeet kotiin jo tunti-pari sitten, nukkumaanmenoaika lähestyy ja olet kahdestaan ohjaajan kanssa pimeässä salissa tyhjässä teatterissa tilanteessa, jossa selitykset eivät kelpaa ja kotiin ei pääse, ennen kuin viiden viimeisen rivin "juttu" on löydetty.
Juttu löydettiin. Nyt levätään hetki ja huomenna ollaan valmiita 1.pääharjoitukseen! Koeyleisöksi? Tule!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Ps. Yritin viikonloppuna pariinkin otteeseen postata tänne videota, mutta se ei syystä tai toisesta latautunut. Käy 'tykkäämässä' tästä ja katso video siellä.
Tämän päivän teknisen läpimenoharjoituksen alku harmitti ensin, sillä olin vielä ohjelmoimassa tilanteita koneeseen ja siinä venähti yli harjoitusten alkamisajan. Enskariviikon stressikin löytyi vihdoin ja olin hetken aikaa vähän kireänä. Näyttelijöillä oli onneksi fiilis kuitenkin sen verran korkealla, että tämä hetkellinen ärtyisyytenä purkautunut ohjaajan stressipiikki ei meininkiä haitannut. Ja kun selvisi, että valotilanteet ovat turvallisesti koneessa ja ajokunnossa, palautui myös minun mieleni normaaleille työintoisille, mutta muuten suht lungeille, taajuuksille.
Teknisen läpärin jälkeen käytiin läpi erilaisia palautteita ja vielä kasin jälkeen, kun muut päästettiin himaan, käytiin hiomaan Äidin ja Marjan monologeja. Vinkki kaikille ohjaajille: hyvä hetki harjoitella monologeja on n.klo 21, kun harjoituksissa on oltu jo neljä tuntia ja tehty esim. läpimeno tai muuta yhtä kevyttä. Suosittelen.
Ok, onhan se vähän haasteellinen lähtötilanne, kun pitäisi vielä tuossa tilanteessa jaksaa tsempata, mutta on siinä myös totuuden siemen. Oikeassa väsymystilassa näyttelijän on helpompi purkaa tietynlaisia esteitä näyttelemisessään. Yksi keino tämän saavuttamiseen on urheilla itsensä väsyneeksi (mitä kokeiltiin jo ennen joulua). Toinen on tehdä tähtitieteellisen pitkää päivää ja löytää itsensä tilanteesta, jossa tajuat, että näyttelijäkaverisi ovat päässeet kotiin jo tunti-pari sitten, nukkumaanmenoaika lähestyy ja olet kahdestaan ohjaajan kanssa pimeässä salissa tyhjässä teatterissa tilanteessa, jossa selitykset eivät kelpaa ja kotiin ei pääse, ennen kuin viiden viimeisen rivin "juttu" on löydetty.
Juttu löydettiin. Nyt levätään hetki ja huomenna ollaan valmiita 1.pääharjoitukseen! Koeyleisöksi? Tule!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Ps. Yritin viikonloppuna pariinkin otteeseen postata tänne videota, mutta se ei syystä tai toisesta latautunut. Käy 'tykkäämässä' tästä ja katso video siellä.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Viikko ensi-iltaan! JAU!
Ka, terveheksenne!
Laskujeni mukaan takana on noin 85 tuntia Juha- harjoituksia. Siihen on mahtunut monenlaisia hetkiä ja tunteita. Olen oppinut uusia sanoja ja muutenkin sivistynyt. On ollut todella vapaata työskennellä. Työporukka on turvallinen ja uskallankin heilua harjoituksissa aina Assari- Auqun kehumissa pitkissä kalsareissa. Ihanaa oli kun ohjaaja toi pitkän tauon jälkeen harjoituksiin takaisin maailman parhaan draamapelin. Ehdinkin sitä useaan otteeseen kaivata. "Tervetuloa harjoituksiin!"-toivotusta ilman ei voi aloittaa.
Tapittaminen: on sitä kun näyttelijä ei tiedä minne mennä, muttei kuitenkaan halua "haahuilla/laahustaa" pelkän liikkeen takia. Niinpä näyttelijä odottaa tappina paikallaan. Odottaen Herra Impulssia. Tämän minä osaan.
Sekavia sanoja. Vr:n kyydissä. Siksi tämä sekavuus. Liian kuuma. Viikonloppu, yritän rentoutua.
T. Matilda, olevinaan näyttelijä
Laskujeni mukaan takana on noin 85 tuntia Juha- harjoituksia. Siihen on mahtunut monenlaisia hetkiä ja tunteita. Olen oppinut uusia sanoja ja muutenkin sivistynyt. On ollut todella vapaata työskennellä. Työporukka on turvallinen ja uskallankin heilua harjoituksissa aina Assari- Auqun kehumissa pitkissä kalsareissa. Ihanaa oli kun ohjaaja toi pitkän tauon jälkeen harjoituksiin takaisin maailman parhaan draamapelin. Ehdinkin sitä useaan otteeseen kaivata. "Tervetuloa harjoituksiin!"-toivotusta ilman ei voi aloittaa.
Tapittaminen: on sitä kun näyttelijä ei tiedä minne mennä, muttei kuitenkaan halua "haahuilla/laahustaa" pelkän liikkeen takia. Niinpä näyttelijä odottaa tappina paikallaan. Odottaen Herra Impulssia. Tämän minä osaan.
Sekavia sanoja. Vr:n kyydissä. Siksi tämä sekavuus. Liian kuuma. Viikonloppu, yritän rentoutua.
T. Matilda, olevinaan näyttelijä
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Juliste ja loppukirin alku.
Tänään palattiin Reaktiolle. Treeneissä oli mukava ja helppo tunnelma. Alkuun pelattiin maailman parasta draamapeliä, wish - boing - bangia, ja sen jälkeen laitettiin viimeiset vuodenvaihteen jälkeen harjoittelemattomat kohtaukset lopulliseen kuosiin. Homma alkaa elämään! Näyttelijöiden tekeminen löytää uusia tasoja ja samaan aikaan tuntuu entistä helpommalta.
Treenien viimeisellä tunnilla laitettiin tällä viikolla lopullisen muotonsa ideoiden tasolla saanut prologi kuosiin koko porukan läsnäollessa. Sitten käytiin epilogin kimppuun, johon oli materiaalina liuskallinen Ahon alkuperäistä tekstiä. Tekstiä tiivistettiin tekemisen myötä (kuten oli aikomuskin) ja lopun ratkaisu, toiminta lavalla löytyi viimein. Eihän sitä ole pohdittukaan kuin kaksi kuukautta! Olen todella tyytyväinen sekä alkuun että loppuun. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kaikkeen!
Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme valmiita. Emme lähellekään. jäljellä oleviin viiteen harjoituskertaan ei mahdu yhtään löysäilyä. Yksityiskohtia korjataan. Rytminvaihteluita ja kontrasteja korostetaan. Vivahteita etsitään ja koko komeus yksityiskohtineen hiotaan yli tunnin mittaiseksi paketiksi, jossa näyttelijät eivät pääse piiloon lepäämään. Harjoitusten ja koulun välissä pitää muistaa/ehtiä hoitamaan sata ja yksi tärkeää asiaa. Puvustus ei ole vieläkään valmiina. Valot pitää tehdä loppuun. Tarpeistoakin on vielä hankittavana ja kirjaston suuntaan yritetään ehtiä promoamaan. Lisäksi (ainakin näyttelijöiden) pitäisi vielä ehtiä vähän lepäämäänkin. LOPPUKIRI ON ALKANUT!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
tiistai 17. tammikuuta 2012
Evaco Finito
Tänään olimme viimeisen kerran Vingenkadulla harjoittelemassa. Evakko oli antoisa. Teki hyvää hakea kohtauksiin sisäistä maailmaa ja näyttelijöiden välistä jännitettä uudessa tilassa. Nyt on kuitenkin hyvä palata takaisin ja ottaa vanha tila jälleen haltuun.
Kaikkiin kohtauksiin (paitsi niihin kahteen, mitkä ovat huomenna ohjelmassa) on nyt saatu kaaret, asemat ja sisältö. Kaikki tämä pitää vielä seuraavan reilun viikon aikana nivouttaa yhteen yhdeksi rullaavaksi ja hengittäväksi kokonaisuudeksi. Tekemistä riittää. Muistettavana on asemia, tarpeiston kanssa pelaamista ja reploissakin riittää haastetta. Samaan aikaan pitää saada se tärkein eli eläminen lavalla, hengittäminen ja aito reagointi esiin.
Musiikkipuoli tuntui viime läpärissä jo lähes valmiilta. Nyt kun kohtaukset ovat löytäneet lopullista lähellä olevan muotonsa, osa niistä on muuttunut niin erilaiseksi tunnelmaltaan, että aikaisempi musiikki ei enää toimikaan. Samaan aikaan näyttelijä-muusikkomme saivat vielä pari A4:sellista uutta tekstiä opeteltavaksi, joten ei tässä laakereillaan voi jäädä lepäämään kukaan!
JUHA-porukka tekee promootio-iskun Kokkolan kirjastoon ensi viikolla! Alustavasti aika on keskiviikkona 25.1. klo 18, mutta tästä tulee varmistus vielä lähipäivinä. Tulkaahan sinne hakemaan maistiaisia ennen ensi-iltaa!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Kaikkiin kohtauksiin (paitsi niihin kahteen, mitkä ovat huomenna ohjelmassa) on nyt saatu kaaret, asemat ja sisältö. Kaikki tämä pitää vielä seuraavan reilun viikon aikana nivouttaa yhteen yhdeksi rullaavaksi ja hengittäväksi kokonaisuudeksi. Tekemistä riittää. Muistettavana on asemia, tarpeiston kanssa pelaamista ja reploissakin riittää haastetta. Samaan aikaan pitää saada se tärkein eli eläminen lavalla, hengittäminen ja aito reagointi esiin.
Musiikkipuoli tuntui viime läpärissä jo lähes valmiilta. Nyt kun kohtaukset ovat löytäneet lopullista lähellä olevan muotonsa, osa niistä on muuttunut niin erilaiseksi tunnelmaltaan, että aikaisempi musiikki ei enää toimikaan. Samaan aikaan näyttelijä-muusikkomme saivat vielä pari A4:sellista uutta tekstiä opeteltavaksi, joten ei tässä laakereillaan voi jäädä lepäämään kukaan!
JUHA-porukka tekee promootio-iskun Kokkolan kirjastoon ensi viikolla! Alustavasti aika on keskiviikkona 25.1. klo 18, mutta tästä tulee varmistus vielä lähipäivinä. Tulkaahan sinne hakemaan maistiaisia ennen ensi-iltaa!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)