19

Viikonloppu tosiaan oli tuottelias. Sunnuntain ensimmäisessä työpajassa työskenneltiin pareittain kolmella eri pisteellä. Pisteillä ideoitiin tarpeiston käyttömahdollisuuksia, musiikki-/äänimaailmaa ja yhdellä pisteellä kaikkea, mitä tekstistä nousee mieleen. Sillä aikaa kun parit operoivat pisteillä, ohjaaja löysi lämpiöstä 16 puupenkkiä, kuljetti ne saliin ja leikki niillä siellä. Kun kaikki parit olivat käyneet kaikilla pisteillä, esiteltiin omat ideat ja tuotokset muulle ryhmälle. Runsaassa materiaalimäärässä oli paljon mahdollista käyttistä.

Sunnuntain iltapäivän työpajassa aloitettiin ideoidun matskun kokeileminen tekstiin. Samalla hahmoteltiin näytelmän alkua. Aikaa meni, mutta alut on tärkeitä. Luulen, että olemme suurinpiirtein löytäneet tavan aloittaa näytelmä. Hiottavaa ja tarkennettavaa toki on. Kun päästiin itse tekstin läpikäymiseen, eteneminen oli hidasta. Lähdettiin harjoituskauden 1. jakson pohjia hyödyntäen kävelemään tekstiä läpi niin, että samalla mietittiin yhdessä, miten työpajoissa syntyneillä ideoilla voisi syventää/mielenkiintoistaa tarinan kerrontaa. Improvisoitiin musaa/äänimaisemia kohtausten pohjille. Näyttelijät löysivät paikkansa tilasta. There will be no back stage. Päästiin sunnuntain jälkimmäisessä työpajassa n. puoleenväliin näytelmää.

Etenemistä jatkettiin maanantaina ja vielä vähän tiistainakin. Tiistain treenit (jotka olivat samalla vuoden 2011 ja 2. jakson viimeiset) päätettiin läpimenoon, jossa koeyleisönä oli EsTa:lta hiljattain valmistunut Koskisen Tommi ja talven festarit Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivällä aloittava Puumalan Jossu eli Johanna. Läpimeno oli haastava, koska näyttelijöillä oli muistettavia asioita n. 1 000 000 (?), mutta improvisoimalla, kuiskauksella ja asenteella puskettiin läpi ja huomattiin, että näytelmähän on liikahtanut eteenpäin aimo harppauksen! Paljon on vielä tehtävää siinä, että viedään asiat loppuun sekä tekemisen että perustelun tasolla,  mutta palaset, joista lopullinen näytelmä koostuu, ovat nyt kasassa!

EsTan pikkujoulujen ja koko syksyn aktiivisuuden vuoksi jätimme keskiviikolle kaavaillut harjoitukset (#20) pitämättä ja lähdimme tiistain pitkäksi venyneen palautteen jälkeen ansaitulle joululomalle. Nyt on aikaa syventää ja unohtaa, unohtaa ja syventää. Alkuun en halunnut ohjata talven festareille, koska ajatus 2-3 viikon tauosta kesken harjoituskauden ei tuntunut hyvältä. Nyt olen päinvastaista mieltä. Harjoituskauden katkaiseva joululoma mahdollisti sen, että pystyimme pitämään 19 harjoitusta tiiviissä ajassa. En olisi ehkä uskaltanut tehdä noin vaativaa harjoitussuunnitelmaa ilman tätä lepotaukoa. Toisaalta tauko mahdollistaa myös ideoiden tarkistamisen sopivassa vaiheessa. Nyt on tehty jo sen aikaa, että suuret linjat ovat löytyneet ja on jotain mitä tarkastella. Toisaalta Loman jälkeen on vielä sen verran aikaa jäljellä (4 vko), että muutoksia on vielä mahdollista tehdä.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Levätkää, syökää ja lukekaa Juha.-blogia.


Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja

Aktiiviviikonloppu leirinuotioineen synnytti paljon uutta. Penkit, musiikki, näyttelijät, repliikit ja ajatukset ajautuvat pikkuhiljaa omiin uomiinsa. Itse tunnen nyt ymmärtäväni näytelmän maailman paljon paremmin. Estetiikka hahmottuu pikkuhiljaa ja sen myötä myös oma ilmaisu ja roolityö. Shemeikka alkaa hiljalleen näyttää, kuulostaa ja ennen kaikkea tuntua Shemeikalta. Prosessi on vielä kesken, mutta olen reilusti pitemmällä kuin viikko sitten. Pitkä treeniputki oli raskas, mutta löydöt olivat kaikkien ponnistelujen arvoisia. Olen erittäin iloinen siitä, että tein nämä löydöt ennen joululomaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna! 

- Konsta Laakso, näyttelijä

Tässä vielä pari kuvaa treeneistä:

Leirinuotiolla

Viikonlopun ensimmäinen työpaja on takana! Neljän tunnin treeneistä vietettiin kolme tuntia Studioteatteri Reaktioon syntyneellä notskilla ja kerrottiin toisillemme tarinoita Juhan maailmasta. Laulettiin ja soitettiin yhdessä. Leirinuotio-työpajan taustalla on itseäni kiehtonut idea lopullisesta esityksestä leirinuotio-henkisenä yhteisenä kokemuksena. Saas nähä miltä hommat näyttää tammikuun lopulla, mutta tämä oli antoisa päivä! Huomenna jatketaan mm. tarpeiston ihmeellisessä maailmassa. Mitä kaikkea lapiosta saakaan aikaan? Huomisen jälkeen olemme viisaampia.


Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja

Nyt tarvitaan lihaa

Edellisessä kirjoituksessa vertasin valitsemaani käsikirjoitusta luurankoon, josta kaikki oli riisuttu pois paitsi ydin. Tämä oli toinen syy tekstin valitsemiseksi omaksi ohjauksekseni. Etsin tekstiä, joka ei olisi puhki puhuttua dialogia. Tekstiä, joka jättää paljon aukkoja, jotka pitää täyttää ilman, että lopputulokseen jää aukkoja. Tarvitaan lihaa.

Hypätään ajassa vähän eteenpäin tähän syksyyn. Loppukesän ja syksyn aikana sain koottua työryhmän. Näyttelijöinä on kolme opiskelijaa esittävän taiteen 1. ja 2. vuosikursseilta sekä kolme opiskelijaa ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman opiskelijaa. Halusin bändin. Sain bändin. Bändin joka myös näyttelee. Vara-aivoiksi ja toiseksi silmäpariksi halusin myös assarin, johon pestiin löytyi Aulimaria esittävän taiteen kakkoselta.

Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran salapalaverissa Keski-Pohjanmaan konservatoriolla 1.11.2011. Luettiin teksti ja ihmeteltiin toistemme naamoja. Tällainen toisilleen tuntemattomien ihmisten ensimmäinen ryhmätapaaminen on vitsinvääntäjien mekka, sillä kaikki jännittyneisyys purkautuu nauruna pienimmällekin heitolle. Mutta hyvä fiilis oli porukassa heti alusta asti!

Varsinaiset harjoitukset pääsimme aloittamaan 14.11., kun syksyn teatterifestivaalit päättyivät Osmo Talvion ohjaamaan, vallan erinomaiseen SOS:iin. Ensimmäisten kahden viikon aikana pidettiin reippaasti kahdeksat kolmen tunnin harjoitukset. Kahtena ensimmäisenä päivänä käveltiin suoraan koko näytelmä läpi. Ensimmäinen läpikävely oli hyvin vapaamuotoinen, koska mitään matskua ei vielä ollut olemassa. Vain muutamia suuntia oltiin sovittu näyttämöllä; missä on Karjala, missä Juha, jne... Toisen päivän läpikävely vedettiin samanhenkisesti, mutta tällä kertaa tein läpikävelyn aikana lennosta ehdotuksia lavalle, kokeiltiin joitain asemointeja, yms.

Ennen läpikävelyjä, kuten myös hyvin monissa muissa treeneissä, pelattiin maailman parasta draamapeliä: "wish-bang-boing". Kirjoitan joskus selostuksen, miksi tämä on maailman paras draamapeli. Nyt kerron vain, että sitä on pelattu ja on myös tehty muita lämppäri-, leikki ja harjoitusjuttuja.

Kahden ensimmäisen viikon aikana harjoiteltiin jokaista kohtausta myös erikseen ja luotiin niille pohjia. Olen jakanut harjoituskautemme neljään jaksoon, joista ensimmäisellä keskityttiin 'ulkoiseen'. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että parin ensimmäisen viikon aikana luotiin raamit, kiskot, tai miksi ikinä niitä haluaakaan nimittää, joiden pohjalta näytelmä voidaan "kävellä läpi". Toinen harjoituskauden jakso, jolla nyt olemme, keskittyy 'sisäiseen'. Tämä tarkoittaa roolihenkilöiden syventämistä, teemojen syventämistä, lankojen yhdistelyä näytelmän elementtien välillä, ilmaisun etsimistä (ja löytämistä)... Ekalla jaksolla luotiin raamit, nyt isketään ne raamit niin täyteen tavaraa, että ne meinaa revetä liitoksistaan. Kolmas jakso, joka alkaa uuden vuoden jälkeen, on 1. ja 2. jaksojen tuotosten yhteensovittamista kokonaiseksi ja ehyeksi esitykseksi. Neljäs jakso on 'kohti ensi-iltaa', eli esityksen maadoittamista ja hiomista läpimenojen ja koeyleisöjen avulla.

Poimintoja kakkosjakson harjoituksista: Jos ensimmäisen jakson harjoitukset olivat pääsääntöisesti toistensa kaltaisia, melko perinteistä ohjaajavetoista kohtausharjoittelua, niin kakkosjakson treenit ovatkin sitten olleet äärilaidasta toiseen. Yhdet kolmen tunnin harjoitukset meni puhuessa. Tehtiin 3 x 5minuutin kirjoitusharjoitukset, joiden jälkeen puhuttiin lisää. Äärimmäisen antoisa harjoituskerta! Seuraavat treenit seuraavalla viikolla vedettiinkin sitten fyysistä rääkkiä kolme tuntia. Fyysistä vastusta, kehon väsytystä ja vahvoja mielikuvaharjoitteita. Ilmaisua alkoi löytymään. Samassa treenissä tehtiin myös läpimeno, jonka aikana ohjaaja laittoi lavalla olijat punnertamaan, tekemään vatsoja, kottikärrykävelemään, jne. Ikimuistoista oli myös seurata Juhan monologia, jota puhuessaan Juha teki alusta loppuun keskitysleirihyppyjä (= syväkyykkyhyppy - punnerrus - syväkyykkyhyppy - punnerrus...), tai Shemeikan äidin monologia, johon löytyi aika satsi kirosanoja, kun se puhuttiin sfinksistä (kehon kannattelua suorana kyynärpäiden ja päkiöiden varassa). Muistaakseni kirosanat ei olleet alkuperäisessä tekstissä?

Tulevana viikonloppuna, la-su, ohjelmassa on kolme harjoitusta työpaja-periaatteella. Jokainen työpaja rakentuu erilaisen, jollain tavalla näytelmään tai sen toteutustapaan liittyvän aiheen ympärille. Lisää tästä lähipäivinä!


Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja

Otetaan kiinni

Treenit ovat siis olleet jo pitempään käynnissä, joten kerrataan tähä blogin alkuun vähän, mitä on tullut tehtyä. Proggiksen alku sijoittuu niinkin kauas, kuin jonnekin helmi-maaliskuulle 2011. Noihin aikoihin taisin tarttua Juhani Ahon alkuperäisteokseen, jo siinä vaiheessa ajatuksena lukea se tulevaa ohjaustani silmällä pitäen.

Meidän esittävän taiteen linjan opintoihin kuuluu siis oma ohjaus, joka ajoittuu kolmannelle vuodelle. Opiskelijoiden omat ohjaukset on jaettu lukuvuoden aikana kolmille teatterifestivaaleille (syksyn-, talven- ja kevään-). Käytännön syistä festariohjauksissa on muutamia rajoituksia: Esitykset saavat kestää maksimissaan 60-75 minuuttia ja niissä saa käyttää maksimissaan viittä (hyvillä perusteluilla kuutta) näyttelijää. Meidän linjalta valmistunut Toni Kettukangas dramatisoi aikanaan Juha-romaanin pohjalta teatterifestareille mitoitetun käsikirjoituksen. Minua kiinnosti Juhan tarina jo lähtökohtaisesti (pääpiirteiltään oli tuttu ennestään) ja kun festareille sopiva käsiskin oli helposti saatavilla, tartuin romaaniin. Halusin lukea romaanin ennen käsikirjoituksen tsekkausta. Päätin, että jos kirja sytyttää, luen käsiksen.

Kirjahan vei mukanaan saman tien. En ihmettele yhtään, että tarina on innoittanut viimeisen sadan vuoden aikana ihmisiä dramatisoimaan siitä useita eri näytelmäversioita, säveltämään kaksi oopperaa ja tekemään kolme elokuvaa (Suomessa). Viimeisin elokuva on Aki Kaurismäen Juha vuodelta 1999. Juhaa esitti Sakari Kuosmanen, Marjaa Kati Outinen.

Mutta niin. Kirja vei mukanaan. Mielikuvia alkoi muodostumaan ja jopa jonkunlaista omaa näkemystä tarinasta. Seuraavana piti siis tsekata ehdolla oleva käsis. On hieno juttu, kun voi aidosti kehua muiden samasta koulutusohjelmasta valmistuneiden työtä. Kettukankaan Toni on mielestäni tehnyt loistavaa työtä dramatisoinnin kanssa! On haastava urakka dramatisoida romaanista toimiva näytelmäteksti. Vielä kun se pitää supistaa noin tunnissa esitettäväksi ja käytettävissä on rajallinen määrä näyttelijöitä, vaikuttaa tehtävä siltä kuuluisalta hullun hommalta. Kettukankaan dramaturgiassa onkin vedelty romaanista isolla veitsellä. Paljon tapahtumia ja merkittäviä sivuhenkilöitä on jäänyt leikkauspöydälle. Mutta ydin on ja ah niin kirkkaana! Käsissäni oleva käsikirjoitus on kuin lihoistaan riisuttu luuranko, mutta kaikki arvokas luuydin on viimeistä pisaraa myöten tallella.

Tekstivalintani oli selvä.


Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja

Projekti lähti käyntiin jo aikaa sitten, tästä lähtee blogi!

Juhani Aho oli Suomalainen kirjailija, joka syntyi syyskuun 11. vuonna 1911. Elämme siis parhaillaan Juhani Ahon 150-vuotis juhlavuotta.

'Juha' on Juhani Ahon merkittävimpiä romaaneja. Vuosi 2011 on 'Juhan' 100-vuotis juhlavuosi.

Minä synnyin syyskuun 18. vuonna 1985. Nyt ohjaan näytelmää Juha Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa, osana teatteri-ilmaisun ohjaajan opintojani.

Tämä on blogi, jossa kerrotaan Juha-näytelmän harjoituskaudesta. Kertojina toimivat allekirjoittanut eli ohjaaja, ohjaajan assistentti ja produktiossa mukana olevat näyttelijät.

Ensi-ilta on Kokkolassa, Studioteatteri Reaktiossa perjantaina 27.1.2012. Tervetuloa!


Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja