Edellisessä kirjoituksessa vertasin valitsemaani käsikirjoitusta luurankoon, josta kaikki oli riisuttu pois paitsi ydin. Tämä oli toinen syy tekstin valitsemiseksi omaksi ohjauksekseni. Etsin tekstiä, joka ei olisi puhki puhuttua dialogia. Tekstiä, joka jättää paljon aukkoja, jotka pitää täyttää ilman, että lopputulokseen jää aukkoja. Tarvitaan lihaa.
Hypätään ajassa vähän eteenpäin tähän syksyyn. Loppukesän ja syksyn aikana sain koottua työryhmän. Näyttelijöinä on kolme opiskelijaa esittävän taiteen 1. ja 2. vuosikursseilta sekä kolme opiskelijaa ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman opiskelijaa. Halusin bändin. Sain bändin. Bändin joka myös näyttelee. Vara-aivoiksi ja toiseksi silmäpariksi halusin myös assarin, johon pestiin löytyi Aulimaria esittävän taiteen kakkoselta.
Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran salapalaverissa Keski-Pohjanmaan konservatoriolla 1.11.2011. Luettiin teksti ja ihmeteltiin toistemme naamoja. Tällainen toisilleen tuntemattomien ihmisten ensimmäinen ryhmätapaaminen on vitsinvääntäjien mekka, sillä kaikki jännittyneisyys purkautuu nauruna pienimmällekin heitolle. Mutta hyvä fiilis oli porukassa heti alusta asti!
Varsinaiset harjoitukset pääsimme aloittamaan 14.11., kun syksyn teatterifestivaalit päättyivät Osmo Talvion ohjaamaan, vallan erinomaiseen SOS:iin. Ensimmäisten kahden viikon aikana pidettiin reippaasti kahdeksat kolmen tunnin harjoitukset. Kahtena ensimmäisenä päivänä käveltiin suoraan koko näytelmä läpi. Ensimmäinen läpikävely oli hyvin vapaamuotoinen, koska mitään matskua ei vielä ollut olemassa. Vain muutamia suuntia oltiin sovittu näyttämöllä; missä on Karjala, missä Juha, jne... Toisen päivän läpikävely vedettiin samanhenkisesti, mutta tällä kertaa tein läpikävelyn aikana lennosta ehdotuksia lavalle, kokeiltiin joitain asemointeja, yms.
Ennen läpikävelyjä, kuten myös hyvin monissa muissa treeneissä, pelattiin maailman parasta draamapeliä: "wish-bang-boing". Kirjoitan joskus selostuksen, miksi tämä on maailman paras draamapeli. Nyt kerron vain, että sitä on pelattu ja on myös tehty muita lämppäri-, leikki ja harjoitusjuttuja.
Kahden ensimmäisen viikon aikana harjoiteltiin jokaista kohtausta myös erikseen ja luotiin niille pohjia. Olen jakanut harjoituskautemme neljään jaksoon, joista ensimmäisellä keskityttiin 'ulkoiseen'. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että parin ensimmäisen viikon aikana luotiin raamit, kiskot, tai miksi ikinä niitä haluaakaan nimittää, joiden pohjalta näytelmä voidaan "kävellä läpi". Toinen harjoituskauden jakso, jolla nyt olemme, keskittyy 'sisäiseen'. Tämä tarkoittaa roolihenkilöiden syventämistä, teemojen syventämistä, lankojen yhdistelyä näytelmän elementtien välillä, ilmaisun etsimistä (ja löytämistä)... Ekalla jaksolla luotiin raamit, nyt isketään ne raamit niin täyteen tavaraa, että ne meinaa revetä liitoksistaan. Kolmas jakso, joka alkaa uuden vuoden jälkeen, on 1. ja 2. jaksojen tuotosten yhteensovittamista kokonaiseksi ja ehyeksi esitykseksi. Neljäs jakso on 'kohti ensi-iltaa', eli esityksen maadoittamista ja hiomista läpimenojen ja koeyleisöjen avulla.
Poimintoja kakkosjakson harjoituksista: Jos ensimmäisen jakson harjoitukset olivat pääsääntöisesti toistensa kaltaisia, melko perinteistä ohjaajavetoista kohtausharjoittelua, niin kakkosjakson treenit ovatkin sitten olleet äärilaidasta toiseen. Yhdet kolmen tunnin harjoitukset meni puhuessa. Tehtiin 3 x 5minuutin kirjoitusharjoitukset, joiden jälkeen puhuttiin lisää. Äärimmäisen antoisa harjoituskerta! Seuraavat treenit seuraavalla viikolla vedettiinkin sitten fyysistä rääkkiä kolme tuntia. Fyysistä vastusta, kehon väsytystä ja vahvoja mielikuvaharjoitteita. Ilmaisua alkoi löytymään. Samassa treenissä tehtiin myös läpimeno, jonka aikana ohjaaja laittoi lavalla olijat punnertamaan, tekemään vatsoja, kottikärrykävelemään, jne. Ikimuistoista oli myös seurata Juhan monologia, jota puhuessaan Juha teki alusta loppuun keskitysleirihyppyjä (= syväkyykkyhyppy - punnerrus - syväkyykkyhyppy - punnerrus...), tai Shemeikan äidin monologia, johon löytyi aika satsi kirosanoja, kun se puhuttiin sfinksistä (kehon kannattelua suorana kyynärpäiden ja päkiöiden varassa). Muistaakseni kirosanat ei olleet alkuperäisessä tekstissä?
Tulevana viikonloppuna, la-su, ohjelmassa on kolme harjoitusta työpaja-periaatteella. Jokainen työpaja rakentuu erilaisen, jollain tavalla näytelmään tai sen toteutustapaan liittyvän aiheen ympärille. Lisää tästä lähipäivinä!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti