Tänään palattiin Reaktiolle. Treeneissä oli mukava ja helppo tunnelma. Alkuun pelattiin maailman parasta draamapeliä, wish - boing - bangia, ja sen jälkeen laitettiin viimeiset vuodenvaihteen jälkeen harjoittelemattomat kohtaukset lopulliseen kuosiin. Homma alkaa elämään! Näyttelijöiden tekeminen löytää uusia tasoja ja samaan aikaan tuntuu entistä helpommalta.
Treenien viimeisellä tunnilla laitettiin tällä viikolla lopullisen muotonsa ideoiden tasolla saanut prologi kuosiin koko porukan läsnäollessa. Sitten käytiin epilogin kimppuun, johon oli materiaalina liuskallinen Ahon alkuperäistä tekstiä. Tekstiä tiivistettiin tekemisen myötä (kuten oli aikomuskin) ja lopun ratkaisu, toiminta lavalla löytyi viimein. Eihän sitä ole pohdittukaan kuin kaksi kuukautta! Olen todella tyytyväinen sekä alkuun että loppuun. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kaikkeen!
Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme valmiita. Emme lähellekään. jäljellä oleviin viiteen harjoituskertaan ei mahdu yhtään löysäilyä. Yksityiskohtia korjataan. Rytminvaihteluita ja kontrasteja korostetaan. Vivahteita etsitään ja koko komeus yksityiskohtineen hiotaan yli tunnin mittaiseksi paketiksi, jossa näyttelijät eivät pääse piiloon lepäämään. Harjoitusten ja koulun välissä pitää muistaa/ehtiä hoitamaan sata ja yksi tärkeää asiaa. Puvustus ei ole vieläkään valmiina. Valot pitää tehdä loppuun. Tarpeistoakin on vielä hankittavana ja kirjaston suuntaan yritetään ehtiä promoamaan. Lisäksi (ainakin näyttelijöiden) pitäisi vielä ehtiä vähän lepäämäänkin. LOPPUKIRI ON ALKANUT!
Aapo Stavén, näytelmän ohjaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti